PÄIVITETTY: 23.07.2007
LOMAREISSU LAPISSA 08.07-21.07.2007
Lomareissumme alkoi sunnuntaina 08.07. klo.02.00 kun starttasimme matkaan kohti pohjoista.
Vuosi mennyt taas eteenpäin ja koitti kesälomareissumme aika.
Tällä kertaa matkamme oli:
Muurla -- Hossa 2yötä -- Ylläs/Äkäslompolo -- Hossa 2yötä -- Muurla.
Kissat jäivät kotiin ja autoon pakattiin tavaroiden lisäksi Netta, Inca ja Sanni.
Jos Netalla kesti päästä pohjoiseen 6 vuotta, niin Sanni aloitti reissaamisen jo 15vko ikäisenä :-)
Hieman aluksi jännitti miten mm. automatka menee Sannin kanssa, kun neiti on osoittanut autossa "lievää" pahoinvointia.
Täysi yllätys oli se, että kertaakaan ei kukaan oksentanut autossa. Kerran Sanni taisi pissata, mutta muuten säilyttiin vahingoilta.
Matkamme alkoi muuten kyllä vaiherikkaasti. Tavaroita pakattaessa huomasimme että kamera oli jäänyt Saloon.
No, eihän sitä nyt keskellä yötä sieltä saanut, joten hieman harmitti että meneekö koko reissu "hukkaan" kun ei saada kuvia.
Posti onneksi kulkee, ja saimme kameran matkaan vajaan viikon kuluttua Ylläkselle.
***
HOSSA
Huom: Tällä kertaa ei ole tästä parista päivästä kuvia, kun kamera ei siis ole vielä matkassa mukana...
Olimme jälleen kaksi yötä (su-ma-ti) Hossan retkeilyaleella Lounatkosken-vuokrakämpässä.
Hossa on Kuusamosta 80 km eteläänpäin.
Lounatkosken kämppä on vanha uittokämppä, jossa ei ole vettä eikä sähköä.
Tälläkin kertaa oli pakko päästä heti kalastamaan, ja muutama harjus tulikin heti ensimmäisillä heitoilla.
Tiistai aamulla vielä matkan kruunasi taimen, jolla oli tällä kertaa pituutta 45cm, eli pari senttiä enemmän kuin viime vuotisella.
Illalla vielä olimme Hossanjoella, josta tuli toinen taimen. Tämä tosin oli ns. istutustaimen ja sen eron huomaa hyvin kalan lihanväristä.
Meinasi tämä jäädä syömättä kun vieressä oli luonnontaimen, joka maistuikin joltain...
Koirien, etenkin Sannin kanssa oltiin todella tarkkoina siinä, ettei ne päässeet tällä kertaa lähellekkään jokea.
Ei niinkään Netan ja Incan, vaan Sannin takia. Kun tuolla pennulla ei tunnu järki paljon päätä pakottavan :-)
niin varmasti olisi hetkessä ollut menossa pitkin jokea...
Mutta niillä kyllä muuten tuntui olevan tekemistä kaikenlaisten jälkien haiselussa.
***
Matkamme jatkui tiistaina Hossasta kohti Äkäslompoloa, Yllästä.
YLLÄS
Samat rutiinit kuin ennenkin... Auto pihaan, sauna päälle, tavarat sisälle koirat ulos ja rentoutumaan :-)
Päätimme jättää kalastuksen ensimmäiseltä illalta väliin, sen verran väsytti ja kellokin alkoi olla jo lähempänä ilta yhdeksää...
Keskiviikosta alkaen sitten kalasteltiin ja kierreltiin hieman auton kanssa aluetta.
Mutta sitten Sanni päätti että kun olen autossa kiltisti, niin laitetaan hieman paikkoja uusiksi...
Ensimmäisenä meni pöytäliina, sitten lampun sähköjohdot, järjesteltiin hieman video/dvd/dikipoksi-laitteita,
halkoja "pilkottiin" pitkin kämppää. Tässä siis nämä lievimmät vahingot...
Mutta sitten Sanni päätti että maistetaampa tätäkin juttua: nimittäin Ninnan perhovapaa!!!
Siinä meni retkivavan kärkiosa hienosti n.4cm palasiksi. Kyseessä on siis vapa jonka arvo on n.800€.
Onneksi meillä on matkassa AINA varavapa, muuten olisi ehkä Sanni voinut etsiä uutta kotia...
Tai ei sittenkään, sen verran hyvin osaa vedota tunteisiin noilla tummilla silmillään :-)
Kamera siis saapui postissa etelästä tänne pohjoiseen, ja tästä eteenpäin onkin sitten kuvia.
Tuon perhovapa-episodin ym. muiden tuhojen jälkeen keksittiin että aina kun lähdetään pois käydään ensin juoksuttamassa koiria läheisellä hiekkamontulla niin nukkuvat sitten kiltisti mökissä. Lisäksi jätettiin niille, tai lähinnä Sannille poronluita jyrsittäväksi.
Ja tällä homma pelasi hienosti.
Hiekkamontulla riittikin vauhtia ja HYTTYSIÄ! Niitä oli muutenkin ilmassa enemmän kuin vuosiin, jopa ihan riesaksi asti.
Reissulla selvisi myös Sannin mieltymys veteen. Hiekkamontulla oli pari "lampea" jossa koirat (myös Netta!)
innostuivat kahlaamaan ja Sanni osittain polskimaan.
Terveisiä vielä viereisin mökin porukalle! Sanni etenkin lähettää kaikille silittäjille paljon hännän heilutuksia.
Ja sitten kuvia ja kommentteja...
Tässä yksi hyvä kalastuskohde, Äkäsjoki, Kuerkosken kohdalla.
Hassuja puita... :-)
Kuvia Kuerkoskesta.
Kiipesimme yhtänä päivänä koirien kanssa Kuertunturille, ja sieltä aukenikin mahtavat maisemat.
Yksi pieni onnettomuus meinasi käydä, kun Sanni innoissaan lähti kuvassa näkyvää rinnettä alas kivien perässä.
Jos ei Sanni itse olisi pystynyt tulemaan takaisin ylös olisi seuraava kohde ollut alla menevä joki.
Ja sitten Sanni joutuikin olemaan hihnassa loppumatkan, kun ei millään uskonut että se on vaarallinen leikki.
Ilme kertoo että kivaa taisi kuitenkin olla :-)
Tässä hieno "ryhmäkuva".
Netta, metsien kunigatar :-)
Ja tässä vielä Kuerlinkat. Hieno putos, josta vain voimakkaimmat taimenet pääsevät ylös jatkamaan matkaa kutupaikkohin.
------
Ja sitten kuvia siltä hiekkamontulta, jossa koirat juoksivat aivan innoissaan.
Onneksi lähellä ei ollut poroja, olisi voinut vaistot viedä etenkin Sannia kauaskin metsään...
Kunnon päivään kuuluu aina evästauko.
HUOM: Sanni osaa jo kerjätä...
NariNetta´s Golden Satiniq, eli Sanni.
Erittäin nätti tyttö...
Sannilla riitti puuhaa ja kaivamista hiekassa.
Ja vauhtia ei tällä pennulla puutu... Tämä on varmaan ainoa vauhtikuva jossa näkyy koko koira.
Muuten ehti kamera mukaan niin että näkyy juuri ja juuri hännän pää :-)
"Mä oon ihan märkä, mutta otatko silti syliin?..."
Välillä taas poseerataan kameralle. Vain vieressä Sanni malttoi olla paikoillaan...
Sanni ja Inca olisivat varmaan viihtyneet koko päivän vedessä.
Ymmärsivät varmaan että hyttyset eivät tule veteen, tai siis jos on maha vedessä niin ei hyttynen pistä.
"Tuu sää kanssa tänne... Tää on ihan lämmintä."
Tämä on aika harvinainen kuva, sillä Netta ei yleensä todellakaan mene veteen.
Mitä Netta edellä, sitä Sanni perässä...
Välillä vaan tuntui että Sanni huutaa että "Odota, kun ei näillä mun töppöjaloilla vielä tulla ihan noin lujaa..."
Ja tässä sitten Sanni tekee lähempää tuttavuutta poron kanssa.
Tämä poro tosin oli aika rauhallinen Sannin vieressä...
***
Matkamme jatkui sitten vielä kahdeksi yöksi Hossaan, jossa Ninna vanhemmat
(Pirjo ja Jukka) olivat myös lomareissulla asuntovaununsa kanssa.
Majoituimme näiksi kahdeksi yöksi Lomamökit Paasovaaran mukavassa mökissä.
Koirilla oli siellä tilaa juosta, ja Sannin kanssa opeteltiin myös vähän paremmin uimaan Hossanjärvessä.
Tässä aivan älyttömän söpö pieni koiranpentu, joka oli juuri muutama minuutti aikaisemmin tullut isännän kanssa uuteen kotiin.
Todella reipas ja vankka poika. Vähällä oli, ettei lähtenyt meidän autossa etelään :-)
Tässä pari kuvaa Lounatkosken kuohuista.
Vasemman puolisessa kuvassa näkyy paikka josta sain tällä kertaa sen taimenen.
Se on aivan tukkien vieressä, juuri ennen kun joki putoaa kuohuiksi.
Vesi oli noussut todella paljon reilussa viikossa.
Viimeksi samassa kuvassa olisi ollut kaksi erillistä kuohua, kun nyt siinä on vain yksi iso.
Tässä kuva kun Pirjo ja Jukka kalastavat Lounatkoskella.
Hossanjoki
Ja tässä vielä hieman harvinaisempi kuva. Ninna kalastamassa Hossanjoella.
Vietimme iltaa Hossan retkeilyalueella, ja koirat pääsivät välillä pulahtamaan järvessä.
Ja Sanni nautti vedestä....
Kuvia mökkimme edustalta, takana Hossanjärvi.
Ei meinannut koirat millään rauhoittua, kun pääsivät kunnolla vauhtiin.
Välillä piti Sanni ottaa turvaan, kun tuntui että jää isojen koirien jalkoihin.
Vähän on Sannilla hiomista tuossa uimatekniikassa. Etujalat polskii todella kovin, niin että vesi vaan lentää.
Tässä ollaan jo lauantai aamulla aamupalalla Pirjon ja Jukan kanssa.
Liekö Sannilla tullut nyt väsymys tai jotain muuta, mutta viiminen yö oli vähän rankka.
Sanni uikutti koko yön, ja aamulla oksensi monta kertaa.
Silmistäkin näkyy että olo on vähän väsynyt...
Oli koko kotimatkan vielä apaattinen ja lämmin, mutta kotona odotti tutut tuoksut ja kissat.
"Vanhukset" odottavatkin tässä jo rauhallisena kotiin lähtöä...
AIVAN VARMASTI TULLAAN TAAS ENSIVUONNA, toivottavasti samalla porukalla!
***
KOKEMUKSIA MATKASTA:
Kyllä Lappi on aina Lappi. Rauhaa ja hiljaisuutta, ja tietenkin valitettavasti myös hyttysiä.
Kaikista ennakkopeloista huolimatta matka meni todella hyvin, Sanni pärjäsi siinä missä Netta ja Incakin.
Ja ehkä nyt Sannin matkapahoinvointi autossa olisi toivottavasti loppunut.
Muutama "poikkeus" oli muihin Lapin reissuihin verraten... Emme käyneet Pättikässä eikä Kukkolankoskella...
No, ensi vuonna sitten on niiden vuoro. Ja koirat tulee silloinkin mukaan aivan varmasti!